Viikko 7

Koko viikko oli ravintolapäivän suunnittelua, kylttien tekemistä, paperien leikkelyä yms. Sunnuntai oli raskas ja pitkä. Tiedän, etten ainakaan mene ravintola-alalle. Olen myös kiitollinen, että tämä kestää vain yhden päivän.

Viikko 6

En mennyt maanantaina pajalle, Millan paskamaisen käytöksen takia. Onneksi en ole enää niin tyhmä ja tajusin, ettei vika ole aina minussa. Oppi maksoi yhden luvattoman poissaolon.
Lyhyt kuviataidekurssi loppui, enkä oppinut mitään uutta. Emme kokeilleet mitään uusia tekniikoita tms, joten olen ihan tyytyväinen, että se on ohi.

Keskiviikkona kyselin vähän työnhausta, ja mitä minun kannattaa tehdä. Tulen siis survomaan työhakemuksia joka tuuttiin.

Perjantai on etätehtävää koko päivä.

Viikko 5

Olin torstain ja perjanain kipeä, joten kirjoittaminen unohtui. En siis enää muista mitä tapahtui, eli en oppinut mitään.

Tylsä viikko. Ei mitään sen kummoisempaa. Pääsin aloittamaan avoimen työhakemuksen tekoa.
Meillä oli ryhmäytystä ja ei helvetti! Juntit eivät ala tekemään mitään. Ketuttaa paljon. En jaksa elää, jos en pääse syksyllä pois tästä rupulasta, ja junttien keskeltä.

Viikko 3

Opin suhteellisen paljon aikaisempiin iikkoihin verrattuna. Tein elämäni ensimmäisen ansioluettelon ja katsoimme dokumentin työoloista isojen vaatefirmojen tehtaissa kehitysmaissa. Hienoa, että olin juuri aikaisemmalla viikolla tilannut H&M:ltä uusia vatteita. Kannatan orjuuttamista. Mietin itsekseni mistä minun kaltaisen köyhän sitten kannattaa ostaa vaatteita.

Oli myös viimeinen matematiikan koe. Jos kokeiden tarkistamiseen ei olisi sääntöjä jotka nussivat pilkut verille, olisin saanut  kympin.

Katsoimme perjantain kunniaksi (onnistuimme ryhmäytystehtävässä ja palkinnoksi saatiin päättää mitä tehdääb iltapäivällä) iloinen ja kevyt dokumentti koulukiusaamisesta. Voi miten tyytyväinen olen, etten asu Amerikassa.

Viikko 1 vuonna 2016

Ei enää englantia. En jaksa. Viikko oli hyvin lyhyt, kun olin tiistain Lahdessa katsomassa St Peterburg ballet theatren kiertuetta ja Irina Kolesnikovan Joutsenlampi esitystä.
Pitkän joululoman jälkeen on ollut jotenkin uuvuttavaa palata pajalle. Melankoliset laitosnuoret ovat niin kaukana omasta ajatusmaailmasta, etten jaksaisi tulla. Olen aivan yksin. Itsesääliä pukkaa. Talvi ja sen kylmyys vievät vähäisiä innon rippeitä.
Olen jälleen umpikujassa opiskelupaikan kanssa. En ole tarpeeksi hyvä, jotta pystyisin hakemaan aloille jonne tahtoisin. Kannattaisiko vain etsiä helpoin ja hyväpalkkaisin ammatti vain rahan takia?
Olemme katsoneet myös Sivuraiteilla dokumenttisarjaa nuorista, joilla ei ole opiskelupaikkaa tai töitä. Jami ja Jenni, onnettomat paskaperseet joilla on hiton onneton asenne. En tahdo joutua saman tilanteeseen kuin he. Aamut ovat olleet onnettomia sillä olen ollut nyt aina myöhässä. Pakko vain tulla tai kaikki on pian päin helvettiä.

Saatanan pajaromanssi yhdellä tulevalla yhteiskunnan taakalla.

Week: I don't care

I keep forgeting this thing. If I somehow remember to write something down it's like a new jesus has been born. A miracle.  Haven't wrote anything in weeks again.
Last week was my last time working at art workshop. We had the last show to other workshopers. I didn't want other start workshopers there because I really don't like them.
At the wotkhop I lost my balance while dancing and stuff so I felt great. But you can't succeed always and what things that happened, happened. I can't change the past.

People here keep whining and swearing all the time. Can't they just shut up? I don't like people who can't see their own mistakes even when other people say about them Many times. They just blame others. I don't feel like I belong with them or trust them.
On Thursday one idiot couldn't leave the vacuum cleaner waiting for me Because I Didn't Ask.