Ei enää englantia. En jaksa. Viikko oli hyvin lyhyt, kun olin tiistain Lahdessa katsomassa St Peterburg ballet theatren kiertuetta ja Irina Kolesnikovan Joutsenlampi esitystä.
Pitkän joululoman jälkeen on ollut jotenkin uuvuttavaa palata pajalle. Melankoliset laitosnuoret ovat niin kaukana omasta ajatusmaailmasta, etten jaksaisi tulla. Olen aivan yksin. Itsesääliä pukkaa. Talvi ja sen kylmyys vievät vähäisiä innon rippeitä.
Olen jälleen umpikujassa opiskelupaikan kanssa. En ole tarpeeksi hyvä, jotta pystyisin hakemaan aloille jonne tahtoisin. Kannattaisiko vain etsiä helpoin ja hyväpalkkaisin ammatti vain rahan takia?
Olemme katsoneet myös Sivuraiteilla dokumenttisarjaa nuorista, joilla ei ole opiskelupaikkaa tai töitä. Jami ja Jenni, onnettomat paskaperseet joilla on hiton onneton asenne. En tahdo joutua saman tilanteeseen kuin he. Aamut ovat olleet onnettomia sillä olen ollut nyt aina myöhässä. Pakko vain tulla tai kaikki on pian päin helvettiä.
Saatanan pajaromanssi yhdellä tulevalla yhteiskunnan taakalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti